|
|||||
Italian hovi ja Ludvig XIV:n tanssiakatemiaBaletti on saanut alkunsa renessanssin jälkeisissä Italian hoveissa. Kun Katariina di Medici vuonna 1533 meni naimisiin Ranskan kuninkaan
Henrik II:n kanssa, hän vei mukanaan hovien viihteen Ranskaan. Di Medicin vuonna 1581 tuottamasta suuresta Ballet Comique de la Reynestä lasketaan varsinaisen balettitaiteen syntyneen.
Ludvig XIV perusti tanssiakatemian vuonna 1661,mutta sen jälkeen kesti vielä kauan, ennenkuin nykyisen kaltainen baletti oli kehittynyt. Jo 1700-luvun alussa oli ammattiballeriinoja, mutta he olivat vielä hovinaisten näköisiä ja tanssipareinaan heillä oli hovin herroja.
Marie de Camargo kehitti ballerinan roolia. Hän loi ensimmäisen entrechat`n, missä tanssija hyppää suoraan ylös ja lyö jalkojaan vastakkain. Jotta yleisö näkisi, hän joutui kohottamaan hieman hameensa helmaa. Tuon ajan toinen suuri ballerina, Marie Salle halusi mennä askeleen pidemmälle ja tanssia balettinsa Pygmalion, pukeutuneena ohueen musliinimekkoon. Tämä herätti pahennusta Pariisin seurapiireissä ja niin hänen oli lähdettävä Lontooseen, jossa hän sai esiintyä rohkeassa asussaan Covent Gardenissa vuonna 1734.
Vuonna 1760 oli Jean-Georges Noverre (1727-1819) julkaissut ajatuksensa siitä, kuinka balettia pitäisi kehittää erillisenä taiteena, mutta Pariisissa hän ei saavuttanut menestystä. Stuttgartissa työskennellessään hänellä oli tilaisuus toteuttaa joitakin ajatuksiaan käytännössä, mutta vasta hänen oppilaansa, erityisesti Jean Dauberval (1724 - 1806), kehittivät hänen ideansa täyteen mittaansa. Bordeaux`ssa Daubervall tuotti ensimmäisen version hurmaavasta baletista "Huonosti vartioitu tyttö", joka kertoo tavallisista ihmisistä - ja joka on vieläkin tuore ja elävä.
Ranskan vallankumouksen aikana voimistui romanttinen suuntaus kirjallisuudessa, musiikissa ja maalaustaiteessa ja siltä pohjalta nousi romanttinen baletti.
Ensimmäinen romanttinen baletti oli jakso Meyerbeerin oopperassa "Robert paholainen", joka esitettiin vuonna 1831.
Hauraan naisellinen ballerina Marie Taglioni (1804-1884) johdatti aavemaista nunnajoukkoa luostarissa. Rooli oli ensimmäinen niistä yliluonnollisista olennoista, jotka jäivät pitkiksi ajoiksi kummittelemaan baletteihin.
Taglionilla oli ulkonäöstään huolimatta vankka tekniikka ja hän osasi seisoa varpaillaan sur les pointes.
Hänen roolinsa La Sylphiden metsänhaltijana oli heti menestys ja Marie Taglionista tuli aikansa suurin ballerina.
